Capi

Capi saapui Suomeen kotihoitoon 18.11.2018. Hoitoperheessä on tyttökoira.
Koirien kesken on vielä tutustumisvaihe menossa, joten koirien välissä on portti. Lenkillä ne kulkevat kuitenkin jo tyytyväisinä rinnakkain, ja koirakaverin tuki onkin Capille tärkeää, sillä se arastelee jos on yksin matkassa.
Capi on nukkunut matkan ja muutosten jälkeen paljon, eikä sitä tunnu haittaavan olla pieniä hetkiä ihan yksinkin asunnossa.
Capi on asunnossa todella rohkea, kulkee ja haistelee eikä säiky ääniä tai liikkeitä.
Läheisyyttä se ei kovin paljon oma-aloitteisesti hae, mutta nauttii toki silityksistä.

Kotihoitaja kertoo:
En oo juurikaan huomannu mitään pelkoja. Sisätiloissa hän on todella rohkea, yllätyin! Hän kulkee ja haistelee ja koskee oikeastaan ihan kaikkea, ei säiky mitään ääniä tai liikkeitä. Todella rento. Poikani luoksekin käveli suoraan ensi tapaamisella. Läheisyyttä hän ei kovin paljoa oma-alotteisesti hae, nauttii toki silityksistä, mutta koska hän pääasiassa nukkuu/lepää, en väkisin tuo itteeni tykö. Ulkona välillä pysähtyy ja painautuu reiteen kiinni. Hellyyttävää! Mutta ei ole mikään kylkimyyry, ainakaan vielä :)
Sisällä hän on tosiaan portin takana yhdessä huoneessa. Tämä ei näytä tuottavan hänelle minkäänlaisia ongelmia! Välillä oleskelen hänen kanssaan ja kun lähden, hän ei välttämättä nosta edes päätään katsoakseen, mihin menen. Yöt olen nukkunut hänen kanssaan samassa tilassa, mutta en oikein tiedä, kaipaisiko hän edes sitä. Tähän liittyen; yksinolo on hänelle myös ihan peace of cake. Ramppaan todella paljon pihalla ja lampolassa, normaalistikin, olen käynyt toisen koiran kanssa lenkillä ja jättänyt Capin yksin, eikä tunnu olevan ongelmaa. Välillä kun olen pihalla, kurkin ikkunasta, hän nukkuu rauhassa.
Hän vaikuttaa täysin sisäsiistiltä. Ei puhettakaan, että olisi edes meinannut tehdä asioita sisällle. Ulos tekee ihan normaalisti. Lentokentällä kun tultiin terminaalista, hän pissasi ulos piiiiiitkän pissan melkein samantien. Jos kauheen jännittynyt olisi, ei taatusti tekisi.
Herkut on maistunu aina tarjottaessa, joten siinäkään mielessä ei näytä mikään niin paljon jännittävän, ettei syömään pystyisi. Ruoka maistuu myös, ekana iltana sai hiukan kuivamuonaa (oltiin yöllä 12 vasta kotona), muuten raakaruokaa. Syö heti kaikki, ei kuitenkaan hotki.

Capin kuulumisia 27.11.2018: Koirien välinen portti on ollut auki jo monta päivää ja koirat ovat sopuisasti keskenään <3. Toinen koira tahtoo välillä vähän "neuvoa" Capia, opettaa kai talon tavoille, eli pientä hiljaista murahtelua sillon tällön. Ei vakavaa ja harvakseltaan. Capi väistää silloin hienosti. Keskenään ovat olleet parina kolmena päivänä yhtäjaksoisesti monta tuntia (5-6), hienosti Capi jää portin taakse omaan tilaansa ja nukkuu kun tulen. Samaten jää portin taa mukisematta, vaikka olisin kotonakin ja muu porukka toisessa tilassa. Eli tuossa yksinolossa ei tunnu olevan ongelmaa. Täysin sisäsiisti edelleen. Mitään ei edelleenkään arastele, säiky tai pelkää. Yöt nukkuu rauhallisesti (ja pitkään :D ) joko omassa huoneessaan (vaikka portti olisi aukikin) tai mun ja toisen koiran kanssa samassa huoneessa toisella omalla pedillään. Kokonaista kaksi haukahdusta olen hänen suustaan tänä aikana kuullut (tosi komea haukku!) mitään muuta ääntä hänestä ei sitten tulekaan. Paitsi kuorsausta! :D
Hän vaikuttaa ihan valmiilta kotikoiralta <3
Mutta on meillä hankaluuksiakin, nimittäin tuo ulkoilu nyt kun tuli talvi! Aamuisin (n. klo 9) ei yleensä tee, vasta puolen päivän jälkeen ja iltaisin ei myöskään (n. klo 20) eli on kyllä melkonen seurapiirirakko hänellä! Mutta, mitäpä tästä ongelmaa tekemään, kun ei hänkään tee :). Ja todellakin tämä on nyt ihan alkua vielä, eli hyvin voi olla muutaman viikon päästä kroppa jo tottunut tähän ilmastoon!
Koirakaveri on hänelle kyllä tärkeä, vahvistuu vaan. Oma koirani on saanut hänestä perskärpäsen, seurailee ja ottaa mallia kaikessa. Paitsi ulkoilussa! :D
Kynnetkin on nyt leikattu. Ei todellakaan mitään ongelmaa. Siinä se retkotti pedillään eikä ilmekään värähtänyt kun napsuttelin menemään. Ei tollasta koiraa olekaan. :)
Capi vaikuttaa käsittelyissäkin siis tosi luottavaiselta. Ei alistuvalta tai jännittyneeltä tai pelokkaalta, en huomannut mitään rauhoittavia signaaleita, vaan täysin rennolta ja - noh, luottavaiselta. Tassuja olen muutenkin nää päivät hypistelly, ei arastele yhtään, ei vedä pois tmv. Sama korvat, niitä saa tutkia ja hampaita myös. Ihana poika <3