Terveisiä Fresalta! (11/2011)
Meidän pikku Fresa-tytöllä alkoi viikolla 42 ensimmäinen juoksuaika. Mitään vuotoa ei varsinaisesti ole, mutta muut oireet ovatkin sitten sitä enemmän esillä. Ensimmäisen viikon Fresa halusi ulos yöllä vähintään kerran, yleensä kaksi tai kolmekin kertaa ja pinna vai sanotaanko viiksikarva oli neidolla todella kireällä sekä huumori hukassa. Uni ei tahtonut tulla ja elämä oli erittäin levotonta ja malttamatonta. Sitten alkoi perheen armoton vahtiminen, eli kova ikävä tuli jo vessareissun aikana ja syli/halipula oli valtava. Fresa ei ole aiemmin ollut mikään sylissä (ainakaan pitkiä aikoja) viihtyvä koira, mutta nyt tuli sellainenkin suloinen ominaisuus esille. ”Pussailu” on myös tullut esiin uutena ilmiönä…
Steriloinnille suunnittelimme näin alustavaksi ajankohdaksi joulukuun puoltaväliä, jolloin pidän muutaman hyvin ansaitun lomapäivän.
Toko-touhua jatkamme todennäköisesti keväällä, nyt keskitymme vain harjoittelemaan jo opittuja asioita. Fresalla on kova ikävä toisten koirien pariin, sillä luonnollisestikaan emme ole viimeaikoina puistoilleet tai vierailleet ihanan poikakaverin, Ricon luona. Satunnaiset nuuskuttelut vastaantulevien kanssa kun eivät korvaa ihan oikeata leikkiä. Mutta onneksi tämä on vain ohimenevä vaihe. ;)
Fresan kuulumisia (10/2011)
Sohvalla köllöttelee savuntuoksuinen koira. Poltimme eilen taloyhtiössä roskia ulkona talkoovoimin ja Fresa oli tottakai menossa mukana. Alkuun valtava kokko pelotti ja jännitti, mutta hiillosvaiheessa lämpö tuntui niin houkuttelevalta, että nuotion ääreen oli ihan mukava käpertyä makailemaan. Grillimakkarakin maistui tosi makoisalta! Lauantaisin olemme lämmittäneet saunan jälkeen takkaa ja kyllä Fresa nauttii silmin nähden takkatulen lämmöstä, oma pikku patjan päällä rentoutuen. Kylmenevät päivät ja illat ovat saaneet koiran kaivautumaan öisin sängyssä peiton alle, missä se ryömii ja tuhisee kuin myyrä.
Toko- touhusta innostuneina jatkoimme arkitoko ryhmässä. Fresa on kovasti tohkeissaan ja myönteisellä mielellä kun pääsee kentälle tekemään harjoituksia. Fresalla on selkeästi hetkiä, jolloin se haluaa innokkaasti temputella ja pyytää siihen mahdollisuutta. Ronja keksii ihan parhaat leikit ja temput, joten aiemman yksipuolisen näykkimisleikin sijaan tytöt ovat saaneet aivan uuden ihanan ulottuvuuden yhteiseloonsa. Seuraamis-, luoksetulo-, odottamis-, ym. temput ovat todella mielekkäitä ja sujuvat hienosti. Maltti ei riitä ”temppuiluun” tosi paikan tullen, esim. luoksetulo ei onnistu jos vaihtoehtona on vaikka pinkaisu oravan perään… Aidatulla pihallamme Fresa on vapaana, mutta muutoin tyttö on aina kiinni.
Autoon tyttö hyppää ihan itse. Tämä on aivan valtavaa edistystä siihen, että ensi alkuun auton näkeminenkin alkoi jännittämään. Uskon, että Ziran esimerkillä on ollut tähän asiaan positiivinen vaikutus. Jes! Näin se ryhmänpaine toimii eläinmaailmassakin. ;)
Terveisiä Fresalta! (09/2011)
Ihan syksyn väristä on ulkona ja Fresa viihtyy kyllä pihalla hyvin, mutta viima ja sade laittavat jo tärisemään kylmästä. Villapaita on työn alla ;)
Pentukurssille ilmoittauduimme ja siellä olemme nyt käyneet kaksi kertaa ja kaksi vielä jäljellä. Todella nopeasti tyttö hoksaa jutun juonen ja harjoittelu kotona sujuu hyvin. Treenin alla ovat mm. luokse tulo, vierellä kävely, katsekontakti ja odottaminen. Ulkona tai jos paikalla on kiinnostavia juttuja keskittyminen tulee ja menee… Fresalla on hauska tyyli tehdä pyydetyt asiat aivan täydellisesti muutaman kerran ja sen jälkeen ”mä osaan jo, ei tarvitse enää harjoitella…”
Olemme käyneet vaeltamassa, koirapuistossa ja koirakaveri Ziran kanssa opetelleet hyviä tapoja. :) Autoon meno sujuu paljon paremmin kuin muutama kuukausi sitten!
Eilen pihallemme eksyi epäonninen orava, joka jäi jumiin Fresan hampaiden väliin. Mitä enemmän koiraa pyysi päästämään irti, sitä enemmän pureutuivat pikku naskalit oravaressukan pakaraan. Tilanne ratkesi, kun kurre pääsi puraisemaan Fresaa etujalasta , jonka seurauksena pako aidanraosta onnistui. En löytänyt jalasta puremajälkeä joten sikäli hyvä juttu, ja oravakin jäi henkiin. Aamulla olikin sitten meno hihnassa aika villiä, kun piti jokaisen vastaantulevan oravan perään singahtaa…
Näin meillä.
Terveisiä Fresalta! (08/2011)
Lomalla ollaan! Kyllä meillä oli hyvä tuuri, sillä Fresa on ihan yhtä aamu-uninen kuin mekin. Kello saattaa olla sujuvasti kymmenen ennen kuin ensimmäinen vaivautuu heräilemään… Mökillä vietimme muutaman päivän ja Fresasta kehkeytyi varsinainen laiva- tai oikeammin lauttakoira. Papan lautalla oli ihanaa huristella ympäri järveä ja maisemat sekä tuoksut vaihtuivat ihan vain lököttelemällä rennosti auringonpaisteessa, tuulen tuivertaessa turkkia.
Kylässä Fresa osaa olla kivasti vieraskorea ja kerää pisteet kotiin. Yleensä niin käy ulkoillessakin, sillä Fresan on söpö pentumaisen touhukas ja veikeäilmeinen olemus, toinen korva lurpalla ja toinen terhakkaasti pystyssä, sekä jokaiselle vastaantulijalle topakasti heiluva häntä, herättävät kyllä hilpeyttä.
Uutta ollaan jälleen opittu. Fresa osaa odottaa, ”tanssia” ja tuoda heitetyn lelun takaisin sekä päästää siitä irti. Vierellä jaksaa ihan muutaman askeleen verran seurata hyvin. Ruoka uppoaa hyvin, mutta on päiviä, jolloin päivän kolmas ateria ei maistu. Tarjoamme kuitenkin vielä toistaiseksi kolmea ateriaa. Fresa saa jauhelihaa, mahalaukkua, sydäntä ja maksaa pieniä määriä, vähän jauhettuja broilerin siipiä, kutakin kerrallaan, puuroja ja tilkan kasvissosetta. Silloin tällöin kananmunia kuorineen, öljyä sekä raejuustoa tai viiliä. Koiran raksuja (nappuloita) annamme yhdellä aterialla. Painoa on nyt 5,5 kg, silloin kesäkuun alussa Fresa painoi 4,1 kg. Alkupäivinä ruokavalioon kuuluneet kotilot ja kastemadot ovat jääneet vähemmälle, tosin nyt uutena villityksenä on nuolla maasta muurahaisia… On se rapsakka, aurikokuivattu kastematokin ihan vastustamattoman herkullista. Karvias- ja vadelmapuskia täytyy vahtia, sillä Fresa napsii näppärästi marjat parempiin suihin.
Koirapuistossa Fresa käyttäytyi varsin mallikkaasti ja leikki upeasti muiden karvakuonojen kanssa, selkeästi hakeutuen ikäiseensä seuraan. Koirakaverina on meillä käynyt muutaman kerran leikkimässä reilu vuoden ikäinen terrieri ja kivasti ovat leikit sekä yhdessä oleminen menneet. Naapurin koiria katsellaan toistaiseksi aidan takaa. Fresa on kova tyttö leikkimään ja jaksaa peuhata lelujen kanssa rajattomasti, oli siinä sitten ihminen/koirakaveri mukana tai ei. Pihalle on ilmestynyt sinne tänne pieniä kuoppia, joihin on vitsikkäästi sijoitettu milloin mitäkin; palloja, luvattomasti haltuun otettuja puutarhahansikkaita, crokseja…
Päiväunille Fresa menee jo ihan oma-aloitteisesti ja kylässäkin saattaa ottaa tirsat, jos vain kotiväen puhe kuuluu samassa huoneessa. Oma piha on muodostunut reviiri alueeksi ja kovasti on Fresa pahana, jos joku yrittää ilman lupaa lähellekään. Haukku ja rähinä käynnistyy heti mutta onneksi laantuu melko pian lauseella ”riittää jo.” Meille on kasvanut pieni suuri vahtikoira. :)
Terveisiä Fresalta! (07/2011)
Kuukausi yhdessäoloa on takanapäin ja rutiinit ovat jo hyvin hanskassa niin meillä kuin koirallakin. Fresa on pysynyt sisäsiistinä, muutamaa vahinkoa lukuun ottamatta. Kynsien leikkuu sujui hienosti ja erilaisia temppujakin olemme opetelleet; istu, maahan ja odota sujuvat hyvin ja hömppätemppu ”yläfemma” (takajaloilla seisoen etutassut käsiä vasten) toimii loistavasti jälleennäkemistilanteissa. Muut koirat kiinnostavat Fresaa ja räksyttäviin yksilöihin tyttö suhtautuu hieman ihmetellen ”mikähän tuotakin vaivaa?” Fresa itse haukahtelee vain harvoin ja silloinkin asia on lähinnä ilmoitusluontoista. ”Joku on tulossa.”
Päiväunille meno on, kuten joskus ihmislapsienkin mielestä, aivan turhaa puuhaa. Fresan väsymys ilmenee känkkäränkkänä, näykkimisenä ja ylivilkkautena. Olemme ottaneet tavaksi rauhoittaa kodin uniajan lähentyessä ja koirakin rauhoittuu siinä sivussa unten maille.
Iloinen uutinen on, että Fresa on oppinut kävelemään. Hihnassa tapahtuva ulkoilu ei siis enää ole juoksua, kiitolaukkaa tai loikkimista vaan ihan normaalia tepsuttelua kävelyvauhdilla, nätisti tien reunassa. Leikeistä parasta on pallottelu ulkona Isolla pallolla. Jalkapallon kokoista palloa heitellään piirissä ja ihan vahingossa se aina tipahtaa maahan Fresalle. Voi onnenpäivää! Fresa tosin ei tunne käsitettä ”joukkuepelaaja”, vaan suhtautuu peliin melko itsekeskeisesti… Namin etsintä leikki (Kiitos vinkistä!) toimii meillä paremmin ulkona kuin sisällä. Omenapuun koloista ja kivien välistä on todella jännittävää etsiä herkkuja ja se on iiihanaa!
Pikkupallon Fresa osaa noutaa ja joskus tuoda halutessaan takaisinkin, ellei juuri sillä hetkellä ole järsiminen ja pallon tuhoaminen päällimmäisenä mielessä.
Fresa on ihan itse hienosti askarrellut pesuhuoneen mattoon todella kätevän kurkistusreiän. Enää ei tarvitse nostaa mattoa jos haluaa nähdä sen alla olevan lattian. Myös puisen kenkätelineen Fresa on tuunannut ihan itse. Tylsät samanmittaiset päädyt ovat nykyään taiteellisesti erimittaisiksi muotoiltuja. Näitä itsensävirikkeistämispuuhia Fresa harrastaa meidän valvovien silmiemme alla. Ihmisiin saa tällä tavoin kivasti liikettä. Yksin ollessaan Fresa ei tee kepposia. Kuka sitä nyt ilman yleisöä mitään harrastaa? Virikkeistämisleikit kuitenkin ovat varsin harmittomia ja selvästi pilke silmäkulmassa tehtyjä. Pienellä koiralla on niin suuri sydän ja suloinen luonne, että saisi se suuremmatkin ”vitsit” anteeksi.
Juhannuksena vietimme kaksi yötä mökillä. Fresa villiintyi ensimmäisenä päivänä täysin ja meno oli samanlaista rallia kuin ensimmäisinä päivinä Suomessa. Toisena päivänä tapahtui seestyminen ja lähtöpäivänä oli jo vaikeuksia saada koiraa autoon kotimatkalle, niin mahdottoman kivaa oli mökillä! Mökkielämä on Fresan juttu. Paljon ihan oikeasti villien eläinten hajuja, uhkarohkeita sorsia jahdattavaksi, loputtomia metsäpolkuja loikittavaksi ja joka puolella ihana järvi, jota voisi tuijotella ajattoman määrän.
Hienosti siis menee hauvavauvan kanssa ja koko ajan opimme lisää, puolin ja toisin. :)
Terveisiä Fresalta! (06/2011)
Vielä tokkurassa olemme koko perhe lentokenttäreissun jäljiltä ja aika lauantain aamuyöstä tähän sunnuntai iltaan on tuntunut epätodelliselta ja aivan ihanalta! Fresa nukahti ensimmäisenä ”yönä” unille isännän kainaloon ja nukkuipa siellä viimeyönkin…
Fresa toimii kuin ajatus. Vain yhdet pissat on lattialta siivottu, kaikki muut tarpeensa neiti on tehnyt ulos, pihan perälle, ja mielellään hakeutuu vielä puskan juureen piiloon. Viime yönäkään ei tullut lätäkköä lattialle, vaikka uni maistui kaikille ja aamulla heräsimme vasta klo 9. Voidaan varovasti sanoa, että sisäsiisteys on nyt jo hallussa!
Ruoka maistuu erinomaisesti ja vatsa toimii hyvin. Kaksi maitohammasta putosi eilen yläleuasta ja näyttäisi olevan uudet kasvamassa tilalle. Jäämme odottamaan hammaskeijun vierailua.. ;) Suun ja korvat Fresa antaa tutkia hienosti. Juokseminen on ihan parasta loikkimisen lisäksi! Fresa liikkuukin eteenpäin pääsääntöisesti juoksuaskelin tai nopeasti kävellen ja loikkien. Sisällä on hauska ottaa spurtti käytävän päästä ja syöksyä sohvalle valtavalla kenguruloikalla. Hihnassa osaa kulkea myös nätisti vierellä, mutta juoksemisen tarve on välillä niin kova, että vetämisen suhteen tehdään jatkossa varmasti töitä. Fresan kanssa todennäköisesti ryhdytään myöhemmin harrastamaan jotain vauhdikasta lajia, jossa se saa toteuttaa itseään.
Eilen kävimme pesulla ja Fresa seisoi suihkussa kovasti hämillään ja ei oikein tiennyt mitä tapahtuu. Nätisti ja hiljaa antoi itsensä pestä sekä kuivata. Viimeistelykuivauksen suoritti kuitenkin ihan itse hangaten turkkia sohvaan kuperkeikkaa heittäen. Aamulla tytteli meni uudelleen seisomaan suihkunurkkaan, katsellen toiveikkaasti ylöspäin. Taisi tykätä pesusta.
Lenkille Fresa on hanakka lähtemään ja olemme tehneet useita pieniä lenkkejä lähimetsässä ym. lähiympäristössä. Takapihalla vietimme lähes koko lauantaipäivän. Päiväunille ei tyttö malttaisi rauhoittua ja huoli tulee jos joku ”lauman” jäsen katoaa nurkan taakse tai poistuu kotoa. Fresa ei hauku, mutta itkee ja ynisee. Ilo on suuri kun kadonnut perheenjäsen palaa takaisin. Uskoisin, että tämä kuuluu kotiutumisen alkuvaiheisiin ja helpottuu ajan myötä.
Fresalla on luottavainen ja positiivinen luonne. Kasvoillakin on jatkuvasti hymyilevä ilme. Istumaan on jo oppinut pyynnöstä, vaikka sitä ei edes varsinaisesti ole vielä opetettukaan. Rapsutuksia ja silittelyä hakee tämän tästä, palloleikki sekä riepotteluleikit ovat mieluisia. Ruokaa ei kerjää pöydästä huomattuaan, että sitä ei ensi yrittämällä herunut muualta kuin ruokakupista. Todella nokkela koira ja täydellinen perheenjäsen meidän kaikkien mielestä!
Fresa on 2,5kk vanha pieni narttu. Se löydettiin maantien risteyksestä yhdessä Cerezan kanssa, jonka epäillään olevan sen emo. Fresa oli hieman pelokas aluksi, mutta on nyt leikkisä ja hakee ihmisiltä huomiota ja rapsutuksia.
Asoka
